TBG-2088S online-sameusmittari

Sameus, nesteiden sameuden mittari, on tunnustettu yksinkertaiseksi ja perusindikaattoriksi veden laadulle. Sitä on käytetty juomaveden, mukaan lukien suodattamalla tuotetun veden, seurannassa vuosikymmeniä. Sameuden mittauksessa käytetään määriteltyjä ominaisuuksia omaavaa valonsädettä, jolla määritetään vedessä tai muussa nestemäisessä näytteessä olevan hiukkasmaisen materiaalin semikvantitatiivinen esiintyminen. Valonsädettä kutsutaan tulevaksi valonsäteeksi. Vedessä oleva materiaali aiheuttaa tulevan valonsäteen sironnan, ja tämä sironnut valo havaitaan ja kvantifioidaan suhteessa jäljitettävään kalibrointistandardiin. Mitä suurempi näytteessä olevan hiukkasmaisen materiaalin määrä on, sitä suurempi on tulevan valonsäteen sironta ja sitä suurempi on tuloksena oleva sameus.

Mikä tahansa näytteessä oleva hiukkanen, joka kulkee määritellyn tulevan valonlähteen (usein hehkulampun, valoa emittoiva diodin (LED) tai laserdiodin) läpi, voi vaikuttaa näytteen kokonaissameuteen. Suodatuksen tavoitteena on poistaa hiukkaset mistä tahansa näytteestä. Kun suodatusjärjestelmät toimivat oikein ja niitä seurataan sameusmittarilla, jäteveden sameudelle on ominaista alhainen ja vakaa mittaustulos. Jotkut sameusmittarit menettävät tehoaan erittäin puhtaissa vesissä, joissa hiukkaskoot ja hiukkasmäärät ovat hyvin alhaiset. Niissä sameusmittareissa, joiden herkkyys näillä alhaisilla tasoilla on heikko, suodattimen rikkoutumisesta johtuvat sameuden muutokset voivat olla niin pieniä, että niitä on mahdotonta erottaa laitteen sameuden perustason kohinasta.

Tällä peruskohinalla on useita lähteitä, mukaan lukien laitteen luontainen kohina (elektroninen kohina), laitteen hajavalo, näytekohina ja itse valonlähteen kohina. Nämä häiriöt ovat additiivisia ja niistä tulee ensisijainen väärien positiivisten sameusvasteiden lähde ja ne voivat vaikuttaa haitallisesti laitteen havaitsemisrajaan.

1.Määritys turbidimetrisellä menetelmällä tai valomenetelmällä
Sameutta voidaan mitata turbidimetrisellä menetelmällä tai valon sirontamenetelmällä. Maassani käytetään yleensä turbidimetristä menetelmää määritykseen. Vesinäytteen ja kaoliinilla valmistetun sameusstandardiliuoksen vertailussa sameusaste ei ole korkea, ja on määrätty, että yksi litra tislattua vettä sisältää 1 mg piidioksidia sameusyksikkönä. Eri mittausmenetelmillä tai eri standardeilla saadut sameusmittausarvot eivät välttämättä ole yhdenmukaisia.

2. Sameusmittarin mittaus
Sameutta voidaan mitata myös sameusmittarilla. Sameusmittari lähettää valoa näytteen osan läpi ja havaitsee, kuinka paljon valoa siroaa veden hiukkasista 90°:n kulmassa tulevaan valoon nähden. Tätä sironneen valon mittausmenetelmää kutsutaan sirontamenetelmäksi. Kaikki todellinen sameus on mitattava tällä tavalla.